Maria toteutti ideoitaan yksi toisensa jälkeen. Hän alkoi jo 19-vuotiaana pyörittää cateringpalvelua ruokatarjoilun ohella, ja viikonloppuhäistä tuli arkipäivää.
─ Muistan ensimmäiset häät todella hyvin. Paikalle oli kutsuttu 225 vierasta, ja se oli niin jännittävää!
Vuotta myöhemmin hän otti vastuulleen suositun ruokapaikan Närpiössä, ja yhtäkkiä hän pyöritti kolmea eri toimintaa samanaikaisesti.
Muutamaa vuotta myöhemmin Maria halusi kokeilla jotain uutta. Hän näki Vasabladetissa ilmoituksen, jossa haettiin kokkia Sundsvalliin Ruotsiin – tarjous houkutteli, koska siihen aikaan Vaasan ja Sundsvallin välillä liikennöi matkustajalautta. Hän matkusti paikan päälle koetyöhön, ja ensimmäinen haaste oli currykuulloke.
─ Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se oli, sillä siihen aikaan suomalainen ruokakulttuuri oli kaikkea muuta kuin kansainvälinen.
Silti hän sai kuullokkeen onnistumaan, ja niin hän lopetti kaikki toimintansa kotimaassa ja muutti miehensä kanssa Ruotsiin.
Ruotsalainen ruoka poikkesi siihen aikaan suomalaisesta enemmän kuin Maria olisi koskaan osannut kuvitella. Sitä oli sinänsä helppo valmistaa, mutta hän ei tiennyt, mitä siihen piti kuulua, jotta se olisi ruotsalaista.
─ Jos olisin tiennyt tämän ennen lähtöäni, en varmaan olisi uskaltanut muuttaa sinne.
Mutta vuodet kuluivat, ja Maria oppi paljon. Monet Marian kanssa työskennelleet kokit olivat aiemmin kiertäneet Eurooppaa ja tuoneet erilaisia vaikutteita ravintolakeittiöön. Nykyään siitä on Marialle suuri etu, koska hän on oppinut valmistamaan ruokia alusta asti, mutta oppimisprosessin aikana sattui myös melkoinen määrä virheitä.
─ Tein Sundsvallissa useita mokia. Siihen aikaan ei ollut internetiä, josta olisi voinut etsiä reseptejä. Friteerasin muun muassa banaanin kuorineen, Maria kertoo ja nauraa.
Neljän ja puolen Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen Maria ja hänen miehensä olivat saaneet kaksi lasta, ja he halusivat lasten kasvavan Suomessa.
─ Pakkasimme jälleen laukut ja lähdimme takaisin Närpiöön. Vanhempani olivat jääneet eläkkeelle, ja meillä oli nyt mahdollisuus herättää henkiin kotitilalla ollut kasvihuonetoiminta.
Samaan aikaan kun Mariasta ja hänen miehestään tuli kasvihuoneviljelijöitä, Maria saattoi kokkiopintonsa päätökseen. Hän päätti kunnostaa pihapiirissä olevan pienen, 15 neliömetrin kokoisen aitan. Siitä tuli hänen pieni pitokeittiönsä, jossa hän laittoi ruokaa useille sadoille ihmisille kerrallaan, ja se oli ahkerassa käytössä yhdentoista vuoden ajan.
Tänä aikana Maria oli kehittänyt pitopalvelutoimintaansa, ja nyt hän tarvitsi suuremman keittiön.
─ Ajattelin, että voisin samalla rakentaa oman juhlatilan, eikä ollut mitään epäilystä siitä, etteikö sen pitäisi olla kasvihuoneessa, koska asumme Närpiössä ja meillä oli lisäksi omat kasvihuoneet. Närpiö tunnetaan maan suurimmasta tomaatin- ja kurkuntuotannosta, ja vihanneksia kasvatetaan juuri kasvihuoneissa.
Projektin lainapäällikön oli vaikea uskoa konseptiin, mutta siitä huolimatta hän uskoi Mariaan. Nykyään kasvihuoneravintola on toiminut vuodesta 2005, ja hänen konseptinsa on saanut huomiota yli sadassa eri reportaasissa.
─ Lainapäällikkö sanoi: ”se on taivaan lahja, jos saat ihmiset tulemaan tänne asti” — ja sainhan minä! Hän lupasi syödä hattunsa, jos tämä toimisi. Mahtaakohan hän olla tehnyt sen, Maria sanoo ja nauraa.
